Miksi vertailin itseäni muihin?

Tänä aikana ihmiset vertailevat toisiaan keskenään enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Siltä minun silmään ainakin näyttää. Internet on pullollaan sovelluksia ja somekanavia, joissa etsitään sitä ainoaa oikeaa tapaa olla ihminen. Sosiaalinen media pursuaa identtisiä ihmisiä, jotka eivät uskalla olla omia itsejään ja siksi voivat huonommin, kuin koko elämänsä aikana.

Pitää olla sitä, pitää olla tätä ja jos ei ole, niin ei ole mitään.

Hohhoijaa!

Viime aikoina, tai sanotaanko viimeisen viiden vuoden aikana olen tutustunut iteeni syvemmin kuin koskaan. Olen oppinut puhumaan asioista, jotka koen itselleni tärkeiksi ja olen uskaltautunut näyttämään siltä, miltä näytän ja haluan näyttää. Olen kokenut itseni lapsuudesta asti jotenkin rumemmaksi ja huonommaksi, kuin kaikki muut(koulukiusaaminen), joten muutos on valtava siihen päivään, jolloin viimeisen kerran katsoin itseäni ja vertasin omaa ulkonäköäni jonkun toisen ulkonäköön.

Nyt rakastan sitä miltä näytän ja näen oman ainutlaatuisuuteni suurena rikkautena. Olen alkanut näkemään myös muut ihmiset uusin silmin. Näen heidät nyt samalla viivalla kanssani. Ei koskaan ylä eikä alapuolella. Kaikki olemme samanarvoisia.

Siksi koin oikean Ahaa-elämyksen, kun tajusin, ettei vertailuni keskittynytkään pelkkään ulkonäköön tai asioihin mitä muut tekivät esim, työkseen. Se keskittyi myös siihen, miten he käyttivät alkoholia. Seuraan instagramissa useaa julkista työtä tekevää henkilöä ja huomaamattani olen ottanut vaikutteita heiltä omaan alkoholin käyttööni.

Skumppalasit auringonlaskua vasten, brunssi viikonloppuna terassilla ja siitä illan viettoon korot kopisten. Sitten seuraavana päivänä pikku krapulassa treenaamaan tai "ihanalle" kävelylenkille koiran kanssa.

Eikä pelkästään he, vaan myös monet muut, joiden elämää pääsen seuraamaan somen kautta.

Olen ajatellut, ettei alkoholi ole ongelma, jos elämä näyttää olevan päällisin puolin kunnossa. On työpaikka, on harrastuksia, on kavereita, perhe-elämä mallillaan(tai pelkkä perhe-elämä), henkistä kehitystä, iloisia ilmeitä ja lista on loputon.

Olen mahdollistanut oman alkoholin käyttöni vertaamalla itseäni muihin. Olen kauan aikaa sulkenut silmäni todellisuudelta sen suhteen ja mennyt egoistisen pinnallisuuden vietävänä. Olen ymmärtänyt, että ongelma voi todellakin olla, vaikka jaksaisi tehdä mitä tahansa alkon käytöstä huolimatta. Keho ei välttämättä voikaan niin hyvin, kuin itse luulee tai ihmisellä voi olla pahojakin mielenterveys ongelmia, joista hän vain ei puhu ääneen tai ymmärrä mistä jatkuva ahdistus ja masennus johtuu.

Ihminen ei välttämättä itse edes huomaa olevansa alkoholisti. Minun mittapuuni alkoholismille on se, jos täytyy saada joka viikko alkoholia. Tai jos on pakottava tarve saada "nollata" tietyn tapahtuman jälkeen tai usean kerran kuukaudessa. Myös se muutama lasillinen viiniä tai mitä vain silloin tällöin voi olla alkoholismia, jos ei vaan kertakaikkiaan voi olla ilman. Silloin puhutaan jonkinasteisesta riippuvuudesta, sanoi kuka mitä tahansa.

Jos ei voi olla ilman päihdyttävää ainetta, on koukussa. Se on ihan fakta.

Niinpä se oli se kaiken muuttava hetki, kun oivalsin sen, että se mahdollisesti huipputerve fitness guru, joka juo joka viikonloppu "muutaman", voi olla oikeasti todella syvällä itsensä kanssa, vaikka sitä ei ulkoisesti näytä tai itse ymmärrä. Saattaa kuulostaa itsestäänselvältä, mutta minä en oikeasti tajunnut, että terveen oloinen ja terveitä elämäntapoja noudattava ihminen voi myös olla ongelmainen alkoholin käyttäjä. Ajattelin, että se on hallinnassa, jos pitää kuitenkin itsestään huolta ja kattokin on vielä pään päällä. Siihen minä vertailin ja en huomannut omaa henkilökohtaista parastani, kuinka elää ja voida hyvin.

Minä, kun kaikki muutkin, vaikka muuten olinkin päässyt itseni kanssa pitkälle. En tarpeeksi pitkälle sitten kuitenkaan. Kaikki todellakin tapahtuu tarkoituksella, enkä soimaa itseäni tässä tästä asiasta. Haluan vain sanoa, kuinka ihanasti se siperia opettaa ja kärsimyksen takana on aina jokin oppi ja valotunneli, josta pääsee uuteen alkuun. Voi aina oivaltaa jotain uutta.

Tämän tekstin ei ole myöskään tarkoitus halveksia kenenkään elämäntapoja, vaan saada ennemminkin silmiä auki ja katsomaan hieman kriittisemmin omaa alkon käyttöään, jos sellaista on.

Kaikki me olemme yhtä tärkeitä, niin kuin aiemmin sanoinkin. Samalla viivalla edelleen.

Itselleni toimii kaikkein parhaiten nollatoleranssi. Tämä matka on minun, enkä tee tätä muiden vuoksi, paitsi perheen tietysti. Saan yksinkertaisesti elämästä vain niin paljon enemmän irti ilman viinaa. Jokainen aamu tuntuu hyvältä. Ajatukset ovat kirkkaita ja huonotkin päivät ovat helpompi kestää kun ei ole ahdistusta tai fyysisiä oireita juomisesta.

Olen enemmän minä ilman. Olen oikeasti elossa ja otan elämän sellaisenaan ilman tarvetta harhauttaa itseäni jostain asiasta pois tai pakenemalla todellisuutta humalan taakse. En koe tällä hetkellä mitään tarvetta olla enää humalassa.

Tälläisiä ajatuksia tähän päivään. Kiitos, jos luit tänne asti ja kiitos, jos sain tämän pienen hetken.

Selviin näkemisiin,

Heidi