Teemun kuukausi ilman holia

4.2. Tänään tuli ekan kerran enemmän mieleen ajatus juoda alkoholia. Lähipiirissä oli ratkettu ottamaan pitkän tauon jälkeen. Tämä herätti mieleen muistoja, kuinka yhdessä ollaan juotu ja nämä hetket ovat liittyneet vielä erityisiin juhlapäiviin, kuten pääsiäiseen, tai jouluun.

Siksi mieleen nousi se hetki, kun korkkaa ja maistaa sen kuuluisan ensipuraisun. Idean glorifiointi jäi kyllä onneksi hyvin lyhyeksi, sillä kun lähipiirissä nyt kärsittiin krapulasta, niin ajatus siitä puistatti. Toisinaan janoisena tulee mieleen joskus, miltä kylmä kalja nyt maistuisi. Onneksi tähän on olemassa lääke, alkoholiton olut.

Olen ollut ns. olutpuritanisti, eli olen pitänyt alkoholittomia oluita virvoitusjuomina, en oluina. Alan kallistumaan kuitenkin ajatukseen oluen(kin) evoluutiosta, eli alkoholilla ei ole enää ratkaiseva olemus juomissa. Olut, siideri, viini ja monet muut juomat ovat olleet tapa säilöä vettä aikoina, kun juomavettä ei ole ollut saatavilla. Tai se on ollut niin likaista, että bakteeristot sai tapettua ainoastaan käyttämällä ja muodostamalla alkoholia. Keskiajalla maksettin sotilaille palkkakin oluena, sen verran arvokasta ainetta se silloin oli. Miksi etanolin pitäisi siis edelleen olla niin välttämätön ainesosa, kun meillä on mahdollista tehdä juomia puhtaasta vedestä?

Ajatus juomisesta meni aika äkkiä ohi. Se on mahdollista, kun ympäristö tukee juomattomuutta. Siksi kavereiden ja kumppanin tulisi olla samoilla linjoilla asiasta. On mahtavaa ajatella, että voi lähteä huomenna salille, eikä vain maata krapulassa parin tunnin hiprakan takia.

11.2. Tänään iski eniten himo alkoholiin, mitä aiempina viikonloppuina. Se ei ollut sellainen "pakko saada nyt heti" tyyppinen, vaan iski sellainen tottumus lauantain vietosta ja hyvästä ruuasta. Joimme (alkoholitonta) viiniä ja olutta, mikä oli mukavaa. Viini ilman alkoholia tuntuu oudolta alkuun, mutta siihen tottuu yllättävän nopeasti. Kuukausi tuli täyteen tässä nyt juomatta, olen valtavan ylpeä itsestäni ja meistä!