Teemun päätös irrottautua alkoholista
Olin 14, kun ekan kerran otin kännit kavereiden kanssa. Se tuntui oudolta, kielletyltä hedelmältä, jonka kitkerä nektari sai irvistämään ja lopulta voimaan pahoin. Mutta jotain hyvin jännää siinä oli, sillä vaikka vannoin, etten enää joisi, niin silti kohta sen tein jo uudestaan. Viina teki ujosta pojasta rohkeamman, reteemmän jätkän kaupungilla, sekä kaverit olivat seurana juomassa. Yläasteen loppupuolella tuli tavaksi jo juoda joka viikonloppu.
Voisi sanoa, että alkoholi on värittänyt suurimman osan aikuisuudestani teiniajoista lähtien. Olen mielestäni ollut joka viikonloppuisesta juomisesta huolimatta kohtuukäyttäjä, koska ajattelin etten ole koukussa tähän. En muka tarvinnut krapularyyppyjä, toista päivää putkeen juoda heti yhden illan perään, tai sammuillut juotuani täysin liikaa.
Paskat.
Juuri noita asioita alkoi tulla enemmän ja enemmän elämääni. Tuli tavaksi ottaa se toinenkin päivä, jos vain oli mahdollista. Aamulla oli hyvä ottaa ns. "korjaava", jotta pääsisi käyntiin paremmin, sekä aivan hirveitä asioita tapahtui oltuani lähes tiedottomassa tilassa. Kuten lähes palelluin hengiltä sammuessani erään vieraan kerrostalon pihaan kylmällä säällä, tai etten löytänyt usein kotiavaimia, vaikka ne olivat laukussani koko ajan.
Olen yhdeltä ammatiltani kokki ja minulla oli myös ravintola-alan yrityksiä, jotka kaatuivat 2020 myötä. Olin oppinut yhdistämään alkoholin myös ruokaan, joten hifistelin erilaisia viinejä, oluita, viskejä ja kaikkea mahdollista, että pääsisin juomaan sivistyneemmin. Erottuani edellisestä avioliitostani 2015 aloin toden teolla harrastamaan alkoholia enemmänkin. Liityin olutkulttuuriseuraan, jotta pääsisin käsiksi olueen vielä syvemmin. Pitkät päivät ja fyysinen työ takasi sen, että ei tarvinnut huolehtia painonnoususta juomisen myötä. Siksi olin olevinani voimieni tunnossa tuolloin, ajattelin olevani kuolematon ja saatoin juoda huoletta mielestäni, koska tein työni ja se työ oli niin rankka. Rankka työ, rankat huvit.
Kuinka väärässä olinkaan. Alkoholi vei unenlaadun heikoksi, olin jatkuvasti väsynyt, meinasin nukahtaa rattiin ajaessani myöhään illalla työkeikoilta, vatsa ei toiminut kunnolla. Vatsaongelmat alkoivat tosin jo varhain aikuisuudessa, pahentuen aina iän myötä. Aloin juomaan aina kun oli mahdollista, koska jatkuva stressi ja talousongelmat vaivasivat pahasti. Minulla oli pistorasiaan kytkettävä kylmälaukkukin sohvan vieressä poikamieskämpässäni, jotta sai kaljaa nousematta sohvalta. Mielestäni se oli upea asia silloin.
Läheisten huoli, sekä muutaman muun ihmisen aikaansaannos sai aikaan ihmeen 2017. Olin kovasti halunnut eroon alkoholista, en jaksanut enää sitä kaikkea. Olin loppuun palanut ja turhautunut elämääni. Tekemättä päätöstä lopettaa juominen heräsin kuitenkin juhannuksen jälkeen ja sen jälkeen en pystynytkään enää juomaan alkoholia. (tästä ihmeestä lisää omassa postauksessa myöhemmin). Alkoi kausi, jolloin olin 2,5 vuotta juomatta. Se oli hyvin avaavaa aikaa, huomasin unen palautuneen, vatsa toimi kunnolla ja mieli oli jossain pilvissä jatkuvasti. Tein kuitenkin liikaa töitä ja tapahtui huonoja päätöksiä yritystoiminnan ja yksityiselämän puolella. Niinpä olin hermoraunio ja aivan loppu, kun tapasin Heidin. Se oli elämäni ihanin asia, mutta menneet, velat, konkurssit ja muu seurasi perässä. Rentouduin Heidin seurassa ja mieleni teki ottaa viiniä ruuan kanssa. Siitä se sitten lähti. Alkoholi turrutti kaikkea sitä pahaa oloa, minkä koin, ja siitä tuli tapa 2020. Meillä oli toki hauska juodessa, sauna päälle ja tölkki auki, aiettä.
Vähensimme kulutusta myöhemmin, mutta mukavasta tavasta oli tullut riippuvaisuus. Vaikka kuinka päätimme, että tänä viikonloppuna emme ota, niin silti oli vaan pakko aina hakea se vakioannos kaupasta viimeistään illalla. Lapsivapailla viikonlopuilla sitten kaksin käsin.
Niinpä päätimme nyt aloittaa kokeilemaan, miltä tuntuu elämä ilman tuota alkoholia. Join viimeiksi kaksi viikkoa sitten kaverin kanssa. Se oli tosi hauskaa, myönnän, mutta sanoisin silti voivani viettää ihan yhtä hauskaa selvänäkin.
Voin olla nyt juomatta vaikka kuukauden, tai puoli vuotta, tai vaikka loppuelämän. Sen näkee sitten.
Kuitenkin, hyvällä fiiliksellä mennään nyt eteenpäin.
Ps. kuva lienee muokattu.